27.3.2013

DEEDS - eettisyys nykytaiteessa




 Tiistaina 19. maaliskuuta Pohjoismainen Taidekoulu isännöi DEEDS seminaarin joka käsitteli eetiikkaa nykytaiteessa. Seminaarin puhujiksi oli valittu rivi pohjoismaisen nykytaiteen ajankohtaisia nimiä. Aihepiirit käsittelivät taiteilijan eettistä vastuuta tuotantoprosessissa ja lopputuloksesta sekä median roolia nykytaiteen kehityksessä sen antaessa suurta huomiota kohahduttaville ja epäeettisille taideprojekteille.



 

 
 Seminaari keräsi yli sata osallistujaa joista suurin osa oli taideopiskelijoita Pohjoismaisesta Taidekoulusta, Ammattikorkeakoulu Noviasta, Yrkesakademin i Österbotten:sta sekä Sverigefinska Folkhögskolan i Haparanda:sta. Yleisössä oli myös mukana taiteilijoita, taidekriitikoita, kulttuurihenkilöitä ja kuvataideopettajia. Avustukset Kulturkontakt Nord:lta, Nordisk kulturfond:lta, Svenska kulturfonden:lta sekä Kulturfonden Finland-Norge:lta mahdollistivat DEEDS seminaarin järjestämisen.


Sinziana Ravini on ruotsalainen taidekriitikko ja kuraattori sekä taideaikakauslehti Paletten:in päätoimittaja. Hän opettaa taideteoriaa Sorbonnen yliopistossa Ranskassa.
Esityksessään hän luetteli monia esimerkkejä taiteilijoista jotka ovat tehneet taidetta jonka katsoja joko kokee epäeettisenä tai jonka toteutustavat ovat eettisesti hyvin kyseenalaistettavissa, vaikkakin teoksilla on samanaikaisesti toinen, kätketty puoli. Guillerma Vargasin installaatio, jossa katukoira nääntyy nälkään taidegalleriassa, nostatti voimakkaita tunteita katsojissa. Vaikka koiria kuolee kadulla joka päivä. Xiaou Yun kuolleista vartaloista koostuva installaatio herätti inhoa, vaikkakin se, kuten suurin osa muista installaatioista koostui kuolleesta materiaalista. Ravini nosti esiin monia muita esimerkkejä taiteilijoista ja miten me heidän töitään koemme, kuten: Oleg Kuliki, Boris Groys, Pierre Hughe, Claire Bisho ja Nina Canell.



Timo Jokela Lapin yliopistosta avasi esitelmänsä mainitsemalla kaksi suomalaista taiteilijaa jotka ovat järkyttäneet töillään; Teemu Mäki kissantappovideollaan ja Ulla Karttunen näyttelynsä Neitsythuoakirkko sisältäneellä lapsipornomateriaalillaan. Tästä hän siirtyi yhteisötaideprojekteihin, kestävään kehitykseen sekä paikallisväestön ja nykytaiteen suhteeseen ympäristötaiteessa. Hän kritisoi alempaa taideopetusta eettisten kysymysten keskustelemisen puutteesta ja valotti nykytaiteen kehitystä asutuskeskuksista haja-asutusalueille. Jokelan mukaan eettiset kysymykset nykytaiteessa ovat liian ongelmakeskeisiä. Hän esitti myös toivonsa paikallisväestön huomioimisesta suurissa kansainvälisissä taideprojekteissa esimerkiksi Pohjois-Suomessa. Jokela on tehnyt tutkimustyötä taiteen ja luonnon suhteesta sekä toteuttanut useita ympäristö- ja yhteisöprojekteja. Hän on myös toiminut vierailevana professorina ja puhujana kansainvälisissä yhteyksissä.



Ósk Vilhjálmsdóttir on islantilainen taiteilija joka tekee poliittisia kannanottoja taiteellaan sekä esittelemällä Islannin uutta kansallisidentiteettiä. Hän sisällyttää usein yleisönsä taideprojekteihinsa julkisissa tiloissa. Estääkseen erään voimalaitoksen rakennussuunnitelmat jotka tuhoaisivat suuria alueita Keski-Islannin ylängöstä, hän järjesti ystävänsä Àsta Arnadottirin kanssa vaelluksia alueelle useiden vuosien ajan saadakseen ihmiset huomaamaan alueen luonnonrikkauden ja hallituksen kieroutuneen politiikan. Teoksessaan Bye, bye Iceland hän tutki maan taloudellista romahdusta ja teoksessa Meltdown Crisis ilmenee islantilaisten halu paeta omasta kotimaastaan.



Tanskalainen taiteilijaryhmä WOOLOO on vaikuttanut yli kymmenen vuotta
hallintokriittisillä taideprojekteillaan jotka ovat herättäneet keskustelua kansainvälisessä mediassa. Teoksessaan Bonus Balls jäsenet keräsivät pieniä hiusnäytteitä tanskalaiselta talouseliitiltä ja leipoivat ne pieniin leivoksiin. Leivokset he pakkasivat jättimäiseen karkkiautomaattiin josta taideyleisö pystyi ostamaan itselleen leivoksia sisältäen esimerkiksi tunnettujen pankkiirien hiuksia. Teoksen tarkoitus on viitata kannibalistisiin riitteihin jossa osallistujat uskovat saavansa vihollisensa voimat syömällä osia tästä. Bonus Balls-video näytettiin ensimmäistä kertaa julkisesti seminaarissa. New Life Horbelev teoksessa paikallisväestö ylipuhuttiin luopumaan TV-laitteistaan viikoksi ja niiden katselemisen sijaan rakentamaan niistä yhdessä ulkoilma-installaation ulos. Teoksessa Defending Denmark jäsenet soluttautuivat konservatiiviseen Dansk Folkeparti:n (kansanpuolue) ja kuvasivat tapahtumia puolueen nuorisokokouksessa. Teos herätti paljon eettistä keskustelua sekä taiteen saralla että puolueessa.



Seminaari päättyi Jaana Erkkilän johtamaan paneelikeskustelyyn. Erkkilä on taiteilija, taidetieteen tohtori ja tutkimusjohtaja ammattikorkeakoulu Novian taiteen ja hyvinvoinnin yksikössä. Keskustelussa käsiteltiin muun muassa avoimuuden tärkeyttä voimakkaassa kritiikissä, taiteilijan mahdollisuutta vastata kritiikkiin ja kuinka pitkälle taiteilija voi taiteen nimissä mennä kohteidensa manipuloinnissa.



Punishing my Limits työpaja Kristin Tårnesvikin ja Hilde Methin kanssa muodosti jatkoa seminaarille. Osallistujia kannustettiin kokeilemaan ja venyttämään rajojaan taiteellisessa työskentelyssään. Kristin Tårnesvik tutkii taiteessaan usein maantieteellistä ja kansallista yhteenkuuluvuudentunnetta, poliittisia ideologioita ja valtarakenteita. Hilde Methi on ohjannut monta rajojenylittäviä taideprojekteja Pohjois-Norjassa ja yli koko Barentsin alueen. Hän on pohjoisnorjassa asuva ja vaikuttava taidekuraattori ja kulttuurityöntekijä.



Kiitämme kaikkia puhujia, osallistujia, sponsoreita ja yhteistyökumppaneitamme hyvin onnistuneesta seminaarista.